Syvärakenne muodostuu kulttuurille tyypillisistä uskomuksista, käsityksistä ja ajattelutavoista. Niiden perusteella voimme ymmärtää kulttuurisia tottumuksia ja käytäntöjä – arkea ja elämää. Jos tunnemme esimerkiksi aasialaisen kunniakäsityksen, voimme paremmin ymmärtää voimakasta pyrkimystä vältellä ”kasvojen menetystä”.
Kulttuuri muokkautuu jatkuvasti. Jatkuvan muutosprosessin seurauksena uusia tapoja omaksutaan ja vanhoista luovutaan tai niitä muokataan. Tästä syystä täysin vakiintuneita, ajasta aikaan säilyviä käytäntöjä tai tyhjentäviä määritelmiä ei ole. Menestyvälle yhteiskunnalle oleellista onkin sopeutuminen, joka takaa onnistuneen vuorovaikutuksen. Lisääntyvä kansainvälisyys ja monikulttuurisuus haastavat kulttuuriamme nopeatempoisiin muutoksiin ja joustavuuteen.
Kulttuuri voidaan jakaa niin kutsuttuihin pintarakenteeseen ja syvärakenteeseen. Pintarakenne muodostuu näkyvästä kulttuurista, kuten tavoista ja esineistä, ja syvärakenne puolestaan taustalla vaikuttavista käsityksistä, uskomuksista ja ajattelutavoista. Pintarakenne muokkautuu ja muuttuu nopeammassa tahdissa kuin syvärakenne. Tästä syystä kulttuurissa saatetaan vaalia periaatteita kauemmin kuin tietynlaisia tapoja ilmaista niitä.
Etikettien hallinta ei ole turhaa tärkeilyä. Yhteisten pelisääntöjen hallinta helpottaa kanssakäymistä ja asioimista, jolloin myös väärinkäsitysten mahdollisuus pienenee. Lisäksi tapakulttuurin tuntemus antaa itseluottamusta ja varmuutta esiintymiseen. Kun tavat ovat hallussa, voidaan keskittyä oleelliseen.
Hyvät tavat lähtevät asenteesta, suhtautumisesta tilanteeseen ja toiseen osapuoleen. Ystävällisyys on halua osoittaa huomaavaisuutta ja etiketit kertovat, kuinka se tehdään onnistuneesti.
Kansainvälistyvässä yrityskulttuurissa kohteliaisuus lähtee sopivasta ennakkoluulottomuudesta sekä valmiudesta hyväksyä ja kohdata erilaisuus. Vieraan kulttuurin erilaisuuteen tutustuminen opastaa, millaisia tapoja noudattamalla voi turvata menestyksekkään vuorovaikutuksen.
Kansainvälistymisen yhteydessä on tapana puhua monikulttuurisuudesta. Se tarkoittaa paremminkin eri kulttuurien samanaikaista hyväksymistä kuin kulttuurien sulatusuunia; erilaisuus on hyväksyttävä ja sitä on kunnioitettava. Monien tapojen ja sääntöjen maailma voi joskus olla etikettiviidakko, jossa onnistunut suunnistaminen vaatii taitoa, suorastaan sisäistä kompassia. Harjaantuneella suunnistajalla on luotettava kompassi, kulttuurista lukutaitoa, mutta onnistuneeseen kanssakäymiseen riittää usein myös yleinen hyvän käytöksen etiketti.
Tiettyjen kulttuuristen erityispiirteiden huomioon ottaminen on välttämätöntä, eikä tämä voi olla vaikuttamatta eri kulttuurien väliseen kanssakäymiseen: emme esimerkiksi voi edellyttää länsimaissa tyypillistä kättelyä tervehdyksesi missä tahansa, sillä muslimimies ei koskettele vierasta naista.
